merihaan ikkunat kiiltävät sumuauringossa
se kohoaa kuin neuvostoliittolainen unelma
hän ei ole koskaan aiemmin matkustanut metrossa
kaisaniemen tunnelissa tuuli käy kasvoille
muistelin kaupunkeja hämärän rajamailla
olen noussut vuoteestani vaikken nukkunut silmäystäkään
viinan tuoksu viivähtää
tekisi mieli silittää sen kaljuuntuvaa päätä
olenko jo keksinyt tarpeeksi hyviä selityksiä
sille miksi minä olen minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti